Mitä pelaaminen on? Miksi pelaajat pelaavat?
Pelaaminen on paljon muutakin kuin ruudun ääressä istumista fantasiahahmoja tuijottaen tai vihollisia ampuen. Pelaaminen on ennen kaikkea hauskaa ajanvietettä yksin tai kaverien kanssa.
Siihen liittyy kuitenkin paljon positiivisia asioita, jotka usein jäävät vanhemmilta huomaamatta.
Internet on mahdollistanut sosiaalisen pelaamisen vaikka kaverit ei istuisikaan fyysisesti vieressä.
Verkon yli tapahtuva kommunikointi tapahtuu VOIP:in kautta (Voice over internet protocol). Tämä teknologia mahdollistaa hyvälaatuisen ja maksuttoman tavan olla yhteydessä kavereihin ja uusiin tuttavuuksiin. Esimerkiksi jos lapsesi pelaa vaikka ampumispeliä missä on viisi vastaan viisi taistelukenttä, on siinä mahdollisuus olla puheyhteydessä tiimiläisten kanssa. Tämä mahdollistaa sosiaalisen kanssakäymisen ihmisten kanssa, jotka ei ole fyysisesti läsnä, mutta pelaaja silti kokee ja on oikeasti sosiaalisessa kanssakäymisessä pelaamisen aikana.
Kannattaa ottaa huomioon myös pelaamisen opettavaiset puolet. Eri pelit nostavat pelaajien eri osaamisalueita uudelle tasolle. Esimerkiksi Reaaliaikaiset strategiapelit kehittävät pelaajan strategisia taitoja sekä antaa rohkeutta toimia tilanteissa nopeasti paineenkin alla. Ampumispelit joukkueessa voi opettaa tiimityöskentelyn tärkeyttä ja tarkkuutta sekä myös strategioiden tärkeydestä. Sitten on esimerkiksi vähän näkyvämmin opettavia pelejä, esimerkiksi Rome II, joka opettaa pelaajaa Rooman historiasta. Peleihin liittyviä hyötyjä on monenlaisia ja niitä on monta, pitää olla vain avoin niiden
huomaamiselle.
Mikä on liikaa?
Liika on liikaa, pelaaminen on lista positiivisia asioita, mutta niitäkään ei ole ilman negatiivisia.
On tilanteita missä kannattaa jutella lapsensa kanssa tai hankkia ammattiapua:
- Lapsi pelaa kaikki päivät yksin olematta yhteydessä muihin ihmisiin.
- Koulunkäynti ei enään maistu pelaamisen takia.
- Yöunet kärsivät jatkuvasta aamuyöhön valvomisesta
- Pelaaminen luo jatkuvia aggressioita
Paljon muitakin syitä on, mutta kannattaa olla hienotunteinen siinä kuinka tilannetta lähestyy. Jos esimerkiksi lapsesi lyö nyrkillä pöytään kun peli on mennyt huonosti, on ehkä huono idea mennä torumaan samantien ja sanomaan, että nyt ammattiapuun! Vaan katsot jos käytös on jatkuvaa pitkällä aikavälillä ja silloinkin kannattaa asia ottaa puheeksi silloin kun tunnelma on rauhallinen.
Kuinka suhtautua pelaamiseen?
Suosittelen, että suhtaudut pelaamiseen samalla tavalla kuin toivoisit, että joku suhtautuisi harrastukseesi mistä niin kovasti pidät. Pelaaminen ei eroa urheiluharrastuksista muulla tavalla kuin, että siinä ei liikuta yhtä paljoa fyysisesti. Siinä tulee kuitenkin esiin pelaajan tarve kehittyä jatkuvasti, yhteisöllisyys muiden pelaajien kanssa, pelaamisen tuomat voimavarat ja kaikkein tärkeintä, huomaat kuinka lapsesi nauttii pelaamisesta ja kokee olevansa hyvä siinä. Koita tutustua lapsesi peleihin mitä hän pelaa ja koita löytää niistä piirteitä mistä itse niissä pidät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti